Koululainen.

No nyt on vähän jäänyt... vähän :D Mutta on tässä ollut pari muuttuujaakin.. remppaa, koulunalkua ja yyberpahoja vatsa- sekä lihaskipuja. Että näillä on painettu meneen, kaatosateessa, läpimärkänä, kylmissään ja silti hymy huulilla. Oon harkinnu kovasti keltasen sadeasun ostoa, olisko ny kumminkaan mitään helmempää sateella? :) Siinä vaiheessa kun muut painais suu mutrussa, mun keltanen sade asu tois aurinkoo jokaisen sateenvihaajan arkeen, hihi. Mä kyllä itse rakastan sadetta. Se on mun mielestä niin puhdistavaa ja nättiä. Grhm.. syyskuussa syntynyt, kumma juttu että syksy maistuu. Tai oikeastaan mä tykkään kyllä joka ikisestä vuodenajasta... ja, joooos tarkkoja ollaan.. nyt kun oon saanu mun energiat takasin (kunnon unta ja ruokaa) mä tykkään lähes kaikesta! Oon siis ollut todella hyvällä päällä koko ajan, ja hei, tykkään siitäkin :D

Mutta juu, vähän toi remppa vei tossa alkukuussa tätä sokeeta riemuhyppelyä alaspäin. Tiättekö, kun remontista ei-ikinä-tiijä.. ja se ei tosiaan sovi mulle. Sitä puolta en oo vielä saanu itessäni korjattua, että osaisin olla huolehtimatta yllättävistä esteistä.. palataan nuoruudenhaaveeseeni: iso, vanha omakotitalo jatkuvalla itse-remontoinnilla... HMMM... NOU THÄNKS.

Jos kaikki menee huonosti, kutsu asiantuntija apuun.. kamalan kiva kuva, en ole raskaana :D

Noh, rempan grande finale on sitten viikonloppuna. Ja sen jälkeen toivottavasti the grande muutto.. huom. toivottavasti. Alan jo ennakoimaan :D

Eli viikonloppu vielä ja sitten täysiä arkeen! Oon saanu nyt (joutunut) pitään aikamoista lepotaukoa urheilusta, sillä jossain ihmeen välissä oon saanu itteni niin kauheeseen jumiin, että kohta ei enää jalat kanna! :|  Ens viikosta sitten lähtee.. tajusin etten mä voi ainakaan enää jatkaa mun rankempia salitreenejä, sillä mä rakastan liikaa urheilua ylipäätään ja koska mun kroppa ei oo todellakaan minkään urheilijan kroppa, se ei kestä niin suurta kuormitusta :( Joten.. urheilu pysyy, salikin, mutta sen treenimuotoja muutetaan ja sitten otetaan mukaan lisää.. no mitä lisää: juoksua, joogaa, tanssia, uintia, kiipeilyä, kävelyä, pyöräilyä, pumpia ja kaikkee. Haluan kokeilla joka ikistä lajia ja mieluiten useasti! :)

Lenkilläkin tuli käytyä.. "et ole harrastanut liikuntaa, ellei siitä ole kuvaa". 

Ja vatsakin siis taas oikkuilee. Huomasin, että kouluruoka ei sovi sille ollenkaan.. ei gluteeniton, eikä mikään muukaan. :( Pöh, omat eväätkö tästä lähin joutuu kantaan mukanaan? Hahah, luulis että tällaselle syömistä rakastavalle ihmiselle olis maailman helpoin vaan syödä, mutta ei! Mun maha on päättänyt vihata kaikkea mikä ei ole täysin puhdasta tai hyväksi sille. Hei thänks, en mä pidäkään valmiista, jonkun muun tekemästä ruuasta :O  

Noh, suuntahan on tästäkin suosta eteenpäin, oli se sitten mun maha mikä kaipaa hellää huolenpitoa tai hermot. Sitä kunnon ruokaa, juomaa ja itsensä kuuntelua. Voiko helpommalta kuulostaa? Mutta aika vaikeaa toteuttaa eikös vaan?

Mä oon huomannu, että tietyissä tapauksissa, mä hemmottelen itseäni joko ruualla tai viinillä tai karkilla tai jollain muulla, mistä saattaa jälkeenpäin tulla tosi, tosi huono olo. En ymmärrä miks... Miksi ihmeessä sitä ajattelee, että aina joku kielletty on niin hyvää ja kivaa, että "vain hemmotteluhetkinä"? Öö.. eikö olis järkevämpää hemmotella itseään ihan jokapäivä, ja vielä niin, että itsellä on kivaa sen hetken jälkeenkin? :) Tähän lähen pyrkiin.. saa nähdä miten onnistun, ja ehkä kerron teillekin jotain :)

Ruokia, jotka edistää hyvinvointia..eli palvelee silmää, mieltä ja kehoa :D Huom! Sydänpihvi rakkaudella valmistettu minulle <3 

Eipäs tässä sitten muuta, kun jatketaan harjoituksia. Kerron opiskeluista enemmän kun tiedän, nyt siellä on vaan leikitty :D

Sekopäisenä hymyilevä koululainen, mihin katosi kiukkuinen siivooja? :D

Hei, hemmotelkaa ny itteenne ;)

Symbioosi.

Viikon aikana on tapahtunut paljon.. niin käsittämättömän paljon, ettei ajatus pysy perässä. Mun viikot on yleensäkin sellaisia... asioita tapahtuu, ihmisiä tulee ja menee ja tilanteet elää sen mukaa miten niihin joudutaan, tai päädytään. Rakastan sitä.

                        Piiiitkät aamut, isoin ja kaunein kuppi kahvia. Käsityö. Kunnon aamiainen. 

Rakastan elämää ylipäätään sen kaikessa hienoudessa. On ala- ja ylämäkiä, suurta onnea ja välillä niitä murheen murusiakin. Murheetkin on siitä mukavia, että ne loppuu aina aikanaan. Mikään kurjuus ei kestä loputtomiin, eikä millään onnella voi mehustella iäisyyttä. Siksi pitäiskin keskittyä niihin pieniin mahtaviin arjen hetkiin, ja ottaa se arki kauneudessaan sellaisena kun se on, kylmänä ja uuvuttavana, tai ehkä aamun ensimmäisellä hyöryävällä kupilla kahvia ja pienellä pusulla nenänpäähän.

                         Pitkästä aikaa kunnon hc-punttitreeni. Vanhaan malliin, niin että polttaa. 

Oon aina ollu arki-ihmisiä henkeen ja vereen, ja usein mietinkin mitä ihmiset odottaa? Viikonloppua? Lomaa? Juhlia? Laivareissua tai lomamatkaa? Onhan päivä tänäänkin. Tänään on tässä ja nyt, ja tänään voit muuttaa huomisen joko iloksi tai suruksi.... tai no ainakin helpottaa jompaan kumpaan suuntaan. Kamalan moni ihminen odottaa sitä: "kun laihdun kymmenen kiloa, niin...", "kun on enemmän rahaa, niin..", "kun tämä kamala työkuvio selviää, niin..". Totta on, että aina ajoitus ei vaan ole oikea. On tilanteita, jolloin arki maistuu puulta, se ahdistaa, ja siihen haluaa väkisin keksiä erilaisia ratkaisuja, vaan siksi että helpottuisi, vaan siksi että tämä tilanne menisi ohi. Harvoinhan ihminen murheen keskellä tajuaa, että kyllähän minä tästäkin selvisin hienosti, ja taas tuli opittua lisää.

                    Viiniä, taateleita, macadamia-pähkinöitä. Rakkaan kainalossa HIMYM:iä.

Oon itse elänyt koko kevään erinäisten ongelmien, murheiden, ongelmanratkasupäättelyiden ja kaiken muun sähellyksen keskellä. Katselin juuri äsken vanhoja kuvia ja kun vertaa omasta itsestä otettuja valokuvia tammikuun ja heinäkuun välillä, on muutos selvä. Iho on kuiva kun mikä, kroppa on löystynyt huomattavasti, kasvoilta paistaa väsymys ja olemus on luisevampi, mutta lihavampi.. eli siis stressi on tehnyt kaikella sanan merkityksellä tehtävänsä. Se on vaikuttanut sekä sisäisesti että ulkoisesti, ja oikeastaan ainoastaan negatiivisella tavalla.

                              Särkänniemen akvaario. Maailman kauneimmat kalat. Sukellushimo. 

Tämän lisäksi olen huomannut, että vaadin itseltäni alituiseen liikaa. On ainoastaan kohtuullista, että kun elät stressin keskellä, et välttämättä muista kaikkia hyvinvoinnin lähteitä. Päivät kuuluu stressatessa ja illalla olet liian väsynyt nousemaan sohvalta , yöt kuluu valvoessa ja koko ajan mielessä pyörii ajatukset väliin jääneistä liikunnoista, mitkä saavat sinut syömään vielä niukemmin, vielä vähemmän. Oravanpyörä on valmis, ja ulospääsy on oikeastaan vain omasta itsestä kumpuavaa.

                                    Anopin kuvaviesti: kutsu mökille. Mustikat odottaa poimijaansa.

Sitten tuli tilaisuus. Alkoi loma. Loman jälkeen paluu onkin koulunpenkille eikä suinkaan työmaailmaan. Mikä voisi olla täydellisempi ajankohta muuttaa sitä mikä on pielessä ja vaalia sitä mikä on hyvin. Ei mikään.

                                   Tapahtumien yö ja nykytanssiesitys Galleria Rajatilassa. 

Tästä eteenpäin yritän muistaa, että oma hyvinvointini on omissa käsissäni. Hyvinvointi ei tule lykkäämällä murheita ostelemalla, juomalla alkoholia tai syömällä kasolti herkkuja. Hyvinvointi tulee kunnollisesta ravinnosta, säännöllisestä liikunnasta ja sen tuomasta hyvästä olosta, sekä tietenkin rakkaista ihmisistä ympärillä.

            Virkkauksen opettelu uudelleen. Aikuisena huomattavasti vaikeampaa, muttei mahdotonta.

Kun keinot on olleet pitkään väärät, on jaloilleen pääsy hieman vaikeampaa kuin esimerkiksi loman jälkeen. Arki saattaa jopa tuntua ahdistavalta, ehkä hivenen pelottavalta. Vaikka pohjalla saattaa olla mustaa, muistakaa että valoon päin on paljon helpompi matkata :) Ja jonain päivänä ponnistelujen jälkeen me kaikki huomataan, että: "Jummijammi, tänään oli upee päivä ja huomenna on muuten vielä upeampi".

                Pieni herkku silloin tällöin pitää housut tiukkoina ;)

Arvostakaa arkea ja nauttikaa juhlasta täysin rinnoin, niitä on kiva muistella kun on paha mieli. Ohessa kuvituksia mun viikon aikana tapahtuneista onnen lähteistä... Tästä se taas ihmiset lähtee ;)

Uusi osoite, uudet kujeet.

Heissan!

Täällä kirjoittelee jo kauan aikaa sitten kahenkympin ylittänyt, kauniista asioista ja uusista kokemuksista pitävä minikääpiönainen. Haluaisin sanoa, että onni löytyy arjesta, mutta kyllä se löytyy arjen lisäks myös luksuksesta! Jokainen nainen on omalla tavallaan prinsessa, eiks vaan ? :D Mutta niin, arjen lisäks täällä siis kirjoitetaan luksuksesta.. ei välttämättä kalliista kamoista ja hienoista autoista, vaan siitä miten sinä päivänä nyt ajatellankiin luksus. Joskus se on rauhallinen aamupuuro, joskus villasukat ja kaakaomuki, toisinaan se saattaa olla jopa just se kallis ulkomaanmatka. Elämä on siitä ihmeellistä, että eihän siitä ikinä tiedä mihin se vie.

Tähän haluaisin jatkaa, että oon ihan uus täällä blogimaailmassa ja plaaplaa, mutta en voi... Olen kirjoittanut kahta eri blogia jo pidemmän aikaa, mutta joka kerta se on tyssännyt siihen, että mun ihana, hullu ahdistelija on tullut riehuun sinne. Enää en välitä, mutta asiasta tekee kakspiippusen myös se, että ei kai kukaan halua väkisin tunkea itseään ihailijansa (vainoojansa) naamaan ja esitellä sille omaa elämäänsä? No en minä ainakaan. Tollasista ihmisistähän ei vaan kandeis välittää, mutta on siinä sekin, että ikinä et tiedä mitä paljastat vahingossa ja kuka on vaarassa. No nyt toivotaan, ettei kukaan, ikinä, koskaan! On kamalaa, kun joutuu "vastaamaan" toiselle teoistaan.. silloin kun toinen toivoo sinulle ainoastaan pahaa ja ilmeisesti elää jonkinsortin harhakuplassa, ei voi hänen mieltään muuttaa, tai häntä auttaa. Surullista, mutta totta.

kaikki kuvat: WeHeartIt.com

Noh, mitäs me tehdään? Me keskitytään hyviin asioihin, ihaniin hetkiin, upeisiin ihmisiin ja kaikkeen siihen, millä oikeasti on väliä. Me noustaan ja tullaan esiin entistä upeampina, sillä siihen meidät on tehty. Selviämään ja voittamaan. Kaikki taistelut, mitkä me joudumme kohtaamaan. Eli jes, tästä voi alkaa hyvinkin mielenkiintoinen matka.

Ja sinulle, jos olet löytänyt tämän etsimällä ja kaivamalla. Älä vaivaudu. Sekoitat vain koko ajan omaa elämääsi. Mikään ei ole multa pois. :(

Jes, nähdään taas ;)